Leo +358 40 707 6183 | experience@emine.fi

”Nyt työunelmani osaajamarkkinoinnin uralla toteutuu – minusta tulee eminaattori!”

Nämä ajatukset kaikuivat päässäni, kun eräänä syyskuisena päivänä avasin sähköpostini ja saapuneet-kansiosta löytyi viesti otsikolla: Jes! Tämä on työtarjous! Lähettäjä oli Eminen Susanna. Vastauspäätöstä työtarjoukseen ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä mitään kysymysmerkkejä ei enää tuossa vaiheessa ollut. Niinpä työsopimus allekirjoitettiin samana päivänä. 

Siitä käynnistyi muutaman viikon kutkuttavan jännittävä odotus ennen uuden työn alkamista. En olisi millään malttanut odottaa. Löysin itseni toistuvasti Eminen Linkedin- ja Instagram-tilejä selaamasta ja nettisivuihin tutustumasta. Kyllä siinä käytiin aika tiivistä viestittelyäkin eminaattoreiden Whatsapp-ryhmässä, johon minut kutsuttiin jo ennen ensimmäistä työpäivääni. Ennen varsinaista työn aloitusta olo oli erittäin lämmin – tuntui, että olisin todella tervetullut tähän tiimiin.

Tämä Tulokaskokemuksia-blogisarjani ensimmäinen osa pitää sisällään minun, eli Eminen Noran havaintoja perehdytysprosessista uuden tulokkaan silmin. Kerron myös, mistä kiinnostus Emine-uraa kohtaan alun perin syntyi. Lopusta löydät uuden eminaattorin Q&A -osion. Siinä vastaan oman kokemukseni pohjalta itseäni mietityttäneisiin kysymyksiin ennen työsuhteen alkua.

Voit myös käydä tutustumassa muihin Eminaattori-kokemuksiin täällä.

Suunta osaajamarkkinoinnin uralla muuttui – Emine-fanista eminaattoriksi

Jos kuitenkin palataan aikaan, jolloin vielä etsin urasuuntaani. Olin juuri valmistunut Laureasta tradenomiksi, ja jo koulussa minulla oli ollut selkeä suunta: rekrytointityö veti puoleensa. Pian valmistumiseni jälkeen sain ensimmäisen rekrytointialan työpaikkani in-house rekrytoijana, ja se tuntui mahtavalta! Olinhan siitä jo tovin haaveillut. Aloitin rekrytointiurani inhouse-roolissa, josta tie vei myöhemmin pienempään yritykseen rekrytointikonsultiksi.

Nautin kovasti rekrytointityöstä ja sen tuomista haasteista, mutta kaipaamaani luovuutta se ei tarjonnut. Siispä rupesin pohtimaan, miten voisin yhdistää taustani rekrytoinnista ja luovan puoleni. Emine tuntui aika täydelliseltä ratkaisulta siihen.

Ensimmäinen kipinä Emineen syttyi jo vuonna 2017 Susannan vetämässä koulutuksessa, johon osallistuin. Olin myyty siltä istumalta. Tuolloin rekrytointityötä tekevänä olin hyvin kiinnostunut siitä, miten ne halutut työntekijät saadaan valitsemaan juuri meidät työnantajana. Muistan tuon koulutuspäivän hyvin elävästi vieläkin, sillä se herätti hyvin lämpimiä tunteita. Muistan myös yhden tärkeimmistä oivalluksistani tuon koulutuksen aikana; osaajapulasta kärsivillä aloilla keskiössä emme ole me rekrytoijat ja meidän palkkaustarpeemme, vaan osaaja ja hänen työelämätarpeensa. Tämä oivallus jäi kytemään pidemmäksi aikaa, mikä lopulta johti siihen, että kiinnostukseni vaihtuikin rekrytointityöstä työnantajakuvan kehittämisen ja osaajamarkkinoinnin suuntaan.

Parin vuoden ”Emine-fanituksen” jälkeen rohkenin ottaa yhteyttä Emineen. Eminen Susanna kehotti minua jättämään avoimen hakemuksen ja minä ”tuumasta toimeen” -ihmisenä lähdin kirjoittamaan hakemusta jo samana päivänä. Aika pian hakemuksen jättämisen jälkeen pääsin tapaamaan eminaattoreita ensimmäisen kerran, ja jo silloin olin vakuuttunut siitä, että tänne minä haluan töihin! Myöhemmin kävimme yhdessä lounailla ja minut kutsuttiin myös alumni-iltaan, jossa pääsin tapaamaan muita Eminessä työskennelleitä. Vitsit, miten ihania ihmisiä, ajattelin. 

Tutustumisprosessin myötä pääsin tutustumaan eminaattoreihin pintaa syvemmältä. Uuden työn aloittaminen jännitti huomattavasti vähemmän juuri tästä syystä. Prosessi haastoi minua itseäni myös hyvällä tavalla pohtimaan omia vahvuuksiani ja kehityskohteitani työntekijänä. On ollut kiva huomata, että kahden vuoden tutustuminen puolin ja toisin on antanut minulle jo valmiiksi hyvät lähtökohdat Eminessä työskentelyyn.

Välillä pitää vieläkin nipistää itseään, sillä tätä hetkeä on odotettu niin paljon!

Tässä sitä nyt ollaan, aika lailla tasan kaksi vuotta sen jälkeen, kun aloitimme ensimmäisen kerran keskustelut Eminestä mahdollisena tulevaisuuden työpaikkanani. Olen juuri aloittanut työt Eminessä perehdytysjakson parissa. Välillä pitää vieläkin nipistää itseään, sillä tätä hetkeä on odotettu niin paljon!

Etäyhteyksin toteutettu perehtyminen vaatii oman työn johtamista

Muiden eminaattoreiden tukemana tutustuminen uuteen työhön on ollut vauhdista huolimatta turvallista. Oppimiselle annetaan aikaa – kaikkea ei tarvitse osata heti. Tämä on ollut itse asiassa hyvinkin helpottava tieto. 

Itsenäinen perehtyminen on ollut tärkeässä roolissa omaa perehdytysprosessiani, joka toteutetaan suurimmaksi osaksi etäyhteyksien välityksellä. On ollut kiva päästä työn imuun myös konkreettisten, itsenäisesti suoritettavien tehtävien kautta. Käytännön tehtävät ovat auttaneet hahmottamaan omia työtehtäviäni paremmin ja hyödyttäneet kuhunkin tehtävään käytettävän ajan suunnittelussa. 

Oppimiselle annetaan aikaa – ei tarvitse osata kaikkea heti.

Jo ensimmäisistä päivistä lähtien olen päässyt mukaan pienen yrityksen vauhdikkaaseen arkeen. Mielestäni se on vain hyvä juttu. Koen, että itsenäisen perehtymisen kautta olen saanut heti hyvän otteen myös oman työni johtamiseen, joka Eminessä on hyvinkin tarpeellinen taito.

Uuden eminaattorin Q&A – Mitkä asiat mietityttivät ennen uuden työn aloitusta? 

Q: Onko minulla rahkeita pärjätä? Mitä jos en osaakaan?

A: On ollut ilo huomata, että epävarmuuden tunteista on voinut puhua todella avoimesti. Meillä kaikilla on niitä joskus – varsinkin uuden työn alkaessa. Emine on siitä ainutlaatuinen yritys, että perehdytyssuunnitelma räätälöidään kullekin oman osaamisen mukaan. Olen saanut siis hyvin tukea ja apua niissä kohdin, kun olen tarvinnut. Voin myös sanoa ääneen jos en vielä osaa jotakin.

Q: Opinko etäperehdytyksen kautta kaiken tarvittavan?

A: Tämä oli ihan turha huoli. Perehdytyssuunnitelmastani löytyi lukuisia itsenäisesti suoritettavia käytännön tehtäviä, joissa minua on myös tuettu. Tavoitteellinen perehdytysprosessi takaa sen, että opin kaiken tarvittavan. Olemme myös pitäneet säännöllisiä palavereita Eminen Siirin ja Susannan kanssa, joissa voin kysyä ja jakaa, mitä mielen päällä kulloinkin on. 

Q: Miten nopeasti työtehtäviin pääsee kiinni?

A: Iloisena yllätyksenä itselleni tuli se, että pääsin käytännön tehtäviin kiinni jo ensimmäisellä viikolla. Käytännön tekeminen on itselleni paras tapa oppia uutta. Se ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä, että olisin yksin tehtävieni kanssa. Olen mielelläni sparrailutkin tarvittaessa muiden eminaattoreiden kanssa.

Q: Saako virheitä tehdä?

A: Kyllä saa. Kullekin meistä sattuu joskus virheitä, ja se on inhimillistä. On kiva huomata, että Eminessä virheet nähdään oppimisen paikkoina ja niitä ei ole tarvinnut pelätä.

Voit käydä lukemassa lisää havainnoistani ihka ensimmäiseltä viikolta myös Linkedin-profiilistani täältä.