Työhaastattelussa on monta liikkuvaa tekijää, jotka vaikuttavat siihen, millainen kokemus on työnhakijan näkökulmasta. Käymme täällä Eminessä useita kertoja viikossa keskusteluita erilaisista seikoista, jotka vaikuttavat hakijakokemukseen. Juurikin sen takia päätimme toteuttaa hakijakokemusta käsittelevän videosarjan, jonka ensimmäinen osa käsittelee työhaastattelun hieman erikoista päätöstä.
Tapa, jolla rekrytoija tilanteessa menetteli, ei välttämättä ollut väärä tai kehno, mutta aiheutti kieltämättä hämmennystä allekirjoittaneessa.
Videosarjan tulevissa osissa käsittelemme napakasti omakohtaiseen kokemukseemme pohjautuvia työnhakuun liittyviä tilanteita. Pohjimmiltaan kyse on hakijakokemuksen käsittelystä. Toivon mukaan saat inspiraatiota ja oivalluksia videoissa käydyn dialogin pohjalta. Tarkoituksenamme on tarjota todellisia, konkreettisia kokemuksia, jotka herättävät ajatuksia vaikuttavamman hakijakokemuksen muotoiluun.
Kannattaako rekrytoijan kertoa tätä työhaastattelussa?
Olin itse haastattelussa, joka meni pääosin varsin mainiosti. Tapaamisen päätteeksi kuulin yllättävän tiedon, joka vaikutti kokemukseeni paitsi rekrytoivasta tahosta, myös tyyliin, jolla haastateltavia käsiteltiin. Tapa, jolla rekrytoija tilanteessa menetteli, ei välttämättä ollut väärä tai kehno, mutta aiheutti kieltämättä hämmennystä allekirjoittaneessa.
En kuitenkaan ollut hakemassa kunnanjohtajaksi, silloin tämä tieto olisi ollut varsin ymmärrettävä.
Kävimme antoisan vuoropuhelun haastattelijan kanssa, minkä päätteksi hän kertoi haastatelleensa ”parikymmentä” potentiaalista kandidaattia tehtävään ja että minun jälkeeni hän haastattelisi vielä ”muutaman”.
Tämä vaikutti merkittävästi siihen, millaisena rekrytointi näyttäytyi minulle.
Tyypillisesti jo työhaastatteluun pääseminen on mukava kunnia, mutta kuultuani hyvin runsaan haastattelukierroksella olleiden määrän, en kokenut saavuttaneeni kuitenkaan mitään, vaikka olinkin saanut kutsun haastatteluun. Koin olevani ikään kuin kilpailutuksessa, jossa rekrytoija otti tällä tiedolla itselleen auktoriteettiaseman.
Kohdattiinko ihmiset yksilöllisesti ja aidosti kiinnostuneena?
Toisaalta lähes kaikki läpinäkyvyys rekrytoinnissa on hyvästä, mutta en ollut koskaan aiemmin – tai tämän jälkeen – kuullut niin mittavasta haastateltavien määrästä. En kuitenkaan ollut hakemassa kunnanjohtajaksi, silloin tämä tieto olisi ollut varsin ymmärrettävä.
