Minkälainen on luotaantyöntävä työnantajakuva? Olin vielä hiljattain aktiivinen työnhakija ja tulin kohdanneeksi monenlaisia työnantajia työnhakuprosessini aikana. Kun yritys ei ole tuttu, työnhakija muodostaa mielikuvansa yrityksestä sen perusteella, mitä hän näkee, kokee ja kuulee.
Työnantajakuva, jonka Emine on luonut, ja jota täällä vahvistetaan erilaisten some- ja blogisisältöjen kautta, sai minut lähettämään avoimen hakemuksen Emineen.
Tässä Untuvikon uratarinat -blogisarjan ensimmäisessä osassa kirjoitin, minkälaiset asiat Eminessä vaikuttivat hakupäätökseeni.
Minkälainen työnantajakuva on vastavalmistuneen mielestä luotaantyöntävä?
Työnantajat keskittyvät usein työnantajakuvan rakentamisessa siihen, mikä tekee siitä houkuttelevan ja kiinnostavan hakijoiden silmissä. Sen lisäksi olisi hyvä muistaa arvioida myös niitä asioita, jotka saattavat tuottaa negatiivisia kokemuksia työnhakijoille.
Mikä olisi saanut minut luopumaan ajatuksestani lähettää hakemus juuri Emineen? Tietyt asiat tekevät mielestäni työnantajakuvasta vaivihkaa luotaantyöntävän ja hakemus jää silloin yleensä lähettämättä. Kiinnostus ja yhteenkuuluvuuden tunne jää silloin syntymättä. Kerron muutaman esimerkin asioista, jotka mielestäni aiheuttavat luotaantyöntävän vaikutelman mahdollisesta työnantajasta.
Rekrytointiviesti, joka vaatii
Aktiivisen työnhakuprosessini aikana ehdin törmätä muutamiin negatiivisiin kokemuksiin. Ensimmäinen huomioni kiinnittänyt negatiivisen mielikuvan synnyttänyt tapa on kaivautua esille vain silloin, kun yrityksellä on joku tarve.
Jotkut yritykset elelevät työntekijämarkkinoiden kannalta maan alla vähän niin kuin myyrät. Siellä ne puuhastelevat omissa koloissaan ja tulevat esille vasta, kun ollaan epätoivoisesti rekrytoimassa. Kun ensimmäinen kohtaaminen yrityksen kanssa on se, että yritys esittää minulle vaatimuksia ”Hei, me tarvitsemme, me rekrytoimme! Hae heti!”, ei se kyllä ole omiaan tuottamaan positiivisia mielikuvia.
Me digiajan nuoret ammattilaiset pidämme hieman vastenmielisenä sellaista työnantajien viestintätapaa, jossa minulta vaaditaan valmista pakettia, joka minun sitten odotetaan lahjoittavan sitä eniten tarvitsevalle.
Me etsimme sellaista työnantajaa, jolla on selkeä suunnitelma nuorten ammattilaisten varalle. Joka ymmärtää, että kokemus syntyy oppimalla ja tekemällä, ja joka on valmis myös hieman opettamaan.
Eminen tapa ”kiikaroida” sopivia osaajia ja antaa sopiville osaajille mahdollisuus ”kiikaroida takaisin” teki silmissäni Eminestä kiinnostavan, potentiaalisen työpaikan. Ajattelin, että siellä voisin kenties kasvaa ja kartuttaa osaamistani merkittävällä tavalla.
Päätin lähettää avoimen hakukirjeen, vaikkei avoimia paikkoja sillä hetkellä auki ollutkaan.
”Me digiajan nuoret ammattilaiset pidämme vähän luotaantyöntävänä sellaista työnantajien viestintätapaa, jossa hakijalta vaaditaan valmista pakettia, joka sitten odotetaan lahjoitettavan sitä eniten tarvitsevalle.”
Työpaikkailmoitus, jossa haetaan yli-ihmistä
Olen aika itsekriittinen ihminen, mitä tulee työpaikkailmoituksiin. Lukiessani työpaikkailmoituksia koin usein riittämättömyydentunteita. Loputtomat listat ja ranskalaiset viivat vaadittavista tutkinnoista ja osaamisesta saivat miettimään: ”Onko jollain tämä kaikki?” Käytetäänkö tässä erikoislaatuisessa tehtävässä tosiaan noita taitoja ja ”plussaosaamisia”?
Monet nerokkaat ystäväni, nuo itsekriittiset moniosaajat jättävät jatkuvasti hakemuksia lähettämättä kiinnostaviin tehtäviin, koska pelkäävät, että puuttuva osaaminen jostakin toivotusta järjestelmästä tai ruotsinkielestä pilaa mahdollisuudet.
Tulipa usein myös mietittyä, että entä jos en oikeasti olekaan tarpeeksi ”sosiaalinen, ekstrovertti tiimipelaaja”.
Olen oppinut täällä Eminessä, että työpaikkailmoituksen tehtävänä on sekä houkutella oikeat yrityskulttuuriin sopivat osaajat lähettämään hakemus että saada ei-sopivat luopumaan hakuaikeesta.
Minusta tuntuu, että varmaan moni todellisuudessa ihan hyvä hakija jättää hakematta juuri siksi, ettei koe täyttävänsä kaikkia vaatimuksia. Minusta työnantajien kannattaa miettiä tarkemmin, mitä ominaisuuksia oikeasti tarvitaan ja jättää ne kaikki muut kivat lisät pois.
Työnantajakuva, joka ei vaikuta tai puhuttele
Rekrytointimarkkinointi on nykyisin markkinointia siinä missä muukin. Markkinointi on parasta silloin, kun se vastaa tarpeisiini, ei tunnu markkinoinnilta, ja kun se tulee eteeni ilman, että joudun sitä hakemalla hakemaan.
Erilaiset digitaalisen markkinoinnin ja sisältömarkkinoinnin keinot tarjoavat mahdollisuudet oikean talent-kohderyhmän tavoittamiseen. Tällaiset keinot ovat perusteltuja erityisesti tilanteessa, jossa kaikki potentiaaliset osaajat eivät välttämättä ole aktiivisia työnhakijoita vaan liikuskelevat netissä muilla asioilla.
Omakohtainen kokemukseni on se, että sisältömarkkinointi on tehokasta. Koin löytäväni Eminen blogista juuri minua puhuttelevaa sisältöä. Se sai minut kiinnostumaan tällaisen osaamisen kehittämisestä. Ja nimenomaan juuri Eminessä.
Työnantajamaineesta kannattaa siis pitää huolta, vaikkei tarvetta rekrytoinnille olisikaan juuri nyt. Joskus se tarve kuitenkin yleensä koittaa.
Lue myös tulokkaan vinkit hyvään aloituskokemukseen>>
Iidan vinkit rekrytointitarpeen profilointiin>>
https://emine.fi/wp-content/uploads/2023/08/j0424377.jpgn vinkit, miten hyvä työpaikkailmoitus kirjoitetaan>>
