Positiivinen hakijakokemus määrittää työnantajakuvaa ja toimii tulevien rekrytointien kivijalkana, kun hyvä maine kasvaa.
Itse aktivoiduin työnhaussa viime keväänä tilanteessa, jossa sekä toimenkuvani että toimintaympäristöni muuttuivat merkittävästi organisaatiouudistuksen myötä. Kipuilin itsestäni riippumattomista syistä tapahtuneen muutoksen kanssa aikani ja yritin sopeutua uuteen. Kaikki oli päällisin puolin ok, mutta olin rehellinen itselleni – oli aika etsiä uusi työ.
Asetin henkilökohtaisesti kolme tärkeää kulmakiveä uudelle työlle, jota lähdin tavoittelemaan. Olen oppinut kokemuksesta sen, että rima pitää nostaa korkealle myös työnantajalle, ei pelkästään työntekijälle. Minulle asiantuntijana esimerkiksi jo työpaikkailmoituksen piti täyttää seuraavat laatustandardit.
- Wow-reaktio
- Vastuullinen ja merkityksellinen rooli yrityksessä, johon haluan kuulua
- Samaistuttava arvomaailma ja kollegat
Muutoksen nopeus, missä ryhdyin passiivisesta työnhausta aktiiviseen, yllätti minut täysin. Työnhaulle ja rekrytoinnille on optimaaliset ajankohtansa, mutta yllättävät, asiantuntijoista riippumattomat tekijät (kuten minun tapauksessani), saavat työnhaun käyntiin koska tahansa.
Täsmäverkot vesille
Jollain tasolla muutoshalu oli kypsynyt pinnan alla jo jonkin aikaa, sillä tyylitelty CV, yleispätevä esittäytymisvideo ja hakemuspohja olivat “sattumalta” valmiina.
Aktivoiduttuani kiinnitin huomiota erityisesti sisältöihin, jotka olivat ikään kuin epäsuoria rekryjä. Tällaisia olivat esimerkiksi yrityksen toimintaa tarinallistavat kertomukset ja artikkelit, joilla tuotiin esiin yrityksen asiantuntijuutta lisäarvoa tuottavalla sisällöntuotannolla. Rekryjen seurannan ohella olin yhteydessä luottamaani ammatilliseen verkostoon niin somessa, puhelimessa kuin kasvotusten, ja kerroin etsiväni uutta työtä.
Tein muutaman päivän ajan kartoitustyötä paikoista, jotka kiinnostivat minua. Ryhdyin tarkkailemaan erityisesti minulle kohdennettuja ja kouluni alumni-ryhmässä jaettuja rekryjä. Ratkaisevaan asemaan nousi kuitenkin ammatillinen verkostoni, jonka kautta sain tiedon myös Eminestä. Kollegani, joka tiesi minun hakevan uutta työtä, seurasi Emineä somessa jo entuudestaan ja vinkkasi avoimesta paikasta. Vajaa viikko aktiivista työnhakua, ja se oikea löytyi.
Eminessä minut vakuutti tapa, jolla hakijaan oltiin yhteydessä läpi rekrytointiprosessin. Koin, että yritys on vilpittömän kiinnostunut osaamisestani ja minusta paitsi työntekijänä, myös ihmisenä.
Hakijakokemus alkoi työpaikkailmoituksesta
Eminessä suurimman vaikutuksen minuun hakijana teki se, miten huoliteltu ja persoonallinen työpaikkailmoitus oli. Ilmoituksen tone of voice oli puhutteleva, rivien välistä pystyi lukemaan yrityksen luonteesta ja loppukädessä vakuutuin siitä, että kyseessä on timantinkova jengi, johon haluan mukaan. Pienet yksityiskohdat saivat aikaan ison wow-reaktion. Ensinnäkin toive siitä, että hakija perehtyy ennen tehtävään hakemista huolella yrityksen arvoihin ja toimintakulttuuriin sai minut uskomaan, että yritys etsii todella tarkalla seulalla tekijäkseen sopivaa ammattilaista. Lisäksi koin yrityksen julkisesti avoimen kulttuurideck-esityksen rohkeaksi ja opin samalla yrityksestä jotain, mikä opitaan tyypillisesti vasta töiden jo alettua. Pääsin sisäpiiriin.
Mitä enemmän luin yrityksen toiminnasta, työkulttuurista ja toimintamalleista, sitä enemmän vakuutuin siitä, että haen tehtävään. Juuri Eminen avoimuus ja hakijan saatavilla ollut runsas tieto yrityksestä sai minut toimimaan nopeasti. Lähetin hakemuksen vielä samana iltana.
Wow-reaktio teki tehtävänsä.
Saman pöydän ääreen
Sen lisäksi, että olin asettanut työpaikkailmoitukselle tietyt laatustandardit, odotin myös potentiaaliselta tulevaisuuden työnantajaltani seuraavia asioita:
- Aitoa kiinnostusta osaamistani kohtaan ja tietoa siitä, miten taitojani hyödynnettäisiin yrityksessä
- Tietoa työskentelytavoista ja työpaikan kulttuurista
- Avoimuutta, rehellisyyttä ja kunnioitusta
Olen oppinut omakohtaisesti ja tuttavieni kautta sen, että jo hakijakokemus määrittää isoin osin sen, haluaako asiantuntija ylipäätään töihin yritykseen. Vuosien varrella olen ollut useissa työhaastatteluissa, joissa olen kokenut oloni hassuksi: huonosti hakemukseen perehtynyt haastattelija, kiusaamista muistuttava ristikuulustelu ja työhistoriaa vähättelevä toimari ovat hakijakokemuksina rekrytoivalta taholta heikkoja suorituksia, eivät asiantuntijan arvoisia.
Eminessä minut vakuutti tapa, jolla hakijaan oltiin yhteydessä läpi rekrytointiprosessin. Tiivis yhteydenpito meilitse ja LinkedInissä pitivät ajan tasalla siitä, missä mennään. Koin, että yritys on vilpittömän kiinnostunut osaamisestani ja minusta paitsi työntekijänä, myös ihmisenä. Tämä kokemus varmistui päästyäni haastatteluun. Vaativa rekrytointiprosessi videohaastatteluineen, tehtävineen ja koe-esiintymisineen oli palkitseva kokemus loppuun asti hiotun hakijakokemuksen johdosta. Voin vilpittömästi sanoa olleeni tyytyväinen hakija jo ennen työtarjouksen kilahtamista sähköpostiin. Polun kruunasi työsopimuksen allekirjoittaminen, jolloin viimeistään koin, että asiasta iloitaan molemmin puolin pöytää.
Niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa. Rekrytointi ei ole vain yksisuuntainen kilpailutusprosessi.
