Miksi “@lassilatikanoja’s tweets are protected”?

Miksi “@lassilatikanoja’s tweets are protected”?

Miksi “@lassilatikanoja’s tweets are protected”?

Aina silloin tällöin edelleen kuulen sosiaaliseen mediaan menemisen pakosta. “Kai meidän täytyy mennä, kun siellä muutkin ovat.” Ilman mitään sen perustellumpaa tarvetta tai tavoitetta. Ei. Ei sinne todellakaan tarvitse mennä. Ei varsinkaan puhtaasta menemisen ilosta, sillä miksi tehdä toinen staattinen paikka, jossa tieto vain seisoo? Sitä varten meillä on jo verkkosivut.

Varmaan aika moni tietää, että olen suhteellisen aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Vietän aikaani jossain sosiaalisen median kanavassa päivittäin useampia tunteja. Mikäli päällä on asiakasprojekteja, tunteja kuluu rutkasti enemmän, mikäli hengaan omaksi ilokseni, aikaa menee keskimäärin parisen tuntia. Mitäkö teen?

  • Keskustelen some-tuttujen kanssa
  • Luen verkostoni jakamia kiinnostavia juttuja
  • Jaan itse sisältöä eteenpäin (sekä asiakkaiden että omaani)
  • Katselen/kommentoin/tykkään muiden postauksista
  • Etsin kiinnostavia ja työssä hyödyllisiä lähteitä, henkilöitä, sivustoja jne

Asiakkaamme odottavat meidän tietävän eri sosiaalisten medioiden mahdollisuuksista rekrytointiin ja työnantajakuvan kehittämiseen liittyen. Työmme kannalta on olennaista myös tietää, missä kanavissa kannattaa olla paikalla ja mistä syystä. Sosiaalisen median käyttö on kuin pyöräilyn opettelua (nimimerkillä hyvin ajankohtaista meidän taloudessamme). Jos reitille uskaltautuu vain kerran silloin tällöin, kohtaa vain tylsät alkuvaikeudet yhä uudelleen. Mitä enemmän viitsii polkea ja käyttää aikaa taitojen harjaantumiseen, sitä nopeammin pääsee vauhdin huumaan.

Parasta sosiaalisessa mediassa ovat ehdottomasti verkostot. Vauhdin huuma ei synny siitä, että tykkään kaverin koirakuvasta. Se syntyy siitä, kun tutustun ihmisiin, joita en välttämättä muuten kohtaisi, löydämme yhteisen sävelen, tuotan heille riittävästi arvoa tykkäämällä ja edelleen jakamalla heidän sisältöään, keskustelemalla heidän kanssaan jostain kiinnostavasta aiheesta aamukahvin äärellä ja ennen pitkää huomaan, että he ovat alkaneet niin sanotusti ja vapaasti kääntäen maksamaan vippiään takaisin. Yhtäkkiä minulla on tuhansien seuraajieni lisäksi heidän tuhannet seuraajansa verkostoissani, sisältöni edelleenjakajina, kommentoijina, tykkääjinä.. Nyt ollaan vauhtipyörän päällä.

Kolme asiaa somen käytöstä perustuen puhtaasti omaan monivuotiseen aktiiviseen käyttööni.

#1 Happotestaa someinnostuksesi

Sosiaalisia medioita on ziljoona. Sosiaaliseksi mediaksi kutsutaan nimittäin teknistä alustaa, jonka joku tarjoaa ja jonka sisältö tuotetaan sen käyttäjien toimesta. Voimme opiskella somen käyttöä lukemalla verkosta (tai kirjakaupasta) löytyviä oppaita, mutta senkin ajan voi käyttää menemällä itse valitsemaansa sosiaaliseen mediaan ja ryhtyvänsä käyttämään. Tämä on aika hyvä happotesti, sillä jos käyttäminen tuntuukin tylsältä tai jopa vastenmieliseltä, kertoo se siitä, että teidän (yrityksenne) ei kannata mennä sosiaaliseen mediaan, mikäli siellä aktivoituminen on sinusta kiinni. Passiivisuus somessa on jossain tapauksessa jopa huonompi juttu kuin somesta poispysyminen. Kerran puolelleen voitetut ja sittemmin kadotetut seuraajat on työlästä voittaa uudelleen.

#2 Sosiaalisen median pointti on avoimuus ja läpinäkyvyys

Olin eilen Twitterissä melkein kehumassa LassilaTikanojaa heidän aidosti inspiroivasta markkinoinnistaan. L&T on tehnyt roska-autoista ja roska-autojen kuljettajista hyvin positiivisia tunteita herättävällä tavalla oikeasti coolia. Joku on joskus mielipidevaikuttajaksi minua sanonut, joten ajattelin tehdä L&T:lle palveluksen ja kehua heitä omille verkostoilleni. Asia kun sattuu liittymään omaan genreen eli työnantajakuvamarkkinointiin. Menin @lassilatikanoja Twitter-tilille ja  mitä ihmettä!

LassilaTikanojan tweetit on piilotettu! “Click follow button to send a follow request

Arvatkaa, mikä tässä mättää eniten? Ajatus siitä, että L&T jotenkin ansaisitsisi minun, sinun tai ylipäätään kenenkään aikaa ja huomiota ja siten L&T:llä olisi vapaus valita, kuka heidän twiittejään seuraa. Jos haluaa luoda yksityisen ryhmän tai keskustelufoorumin, tämä on tietysti vapaa maa. En tiedä, mikä sellaisen pointti voisi olla, kun kyseessä on yrityksen yleisluontoinen viestintäkanava sosiaalisessa mediassa. Onko L&T “mennyt sosiaaliseen mediaan sinne menemisen vuoksi” happotestaamatta tarkoitusperiään?

Menin tietysti ihmettelemään tätä asiaa Twitterissä, josta se levisi myös Facebookiin ja samaa ihmetteli aika moni muukin. Olen edelleen sitä mieltä, että osa markkinoinnista L&T:llä toimii, osuu ja uppoaa, mutta sosiaalisen median suhteen voisitte ottaa pari kurssia. Sen sijaan, että haluan pyytää teiltä lupaa saadakseni seurata teitä, tuli mieleeni sellainen ajatus, että pitäkää tunkkinne. Minulla ei ole mitään syytä seurata teitä Twitterissä, koska pelkkä seuraaminen ei ole itseisarvo. Haluan ihastua sanomaanne, sisältöönne ja sen jälkeen haluta saada niitä feediini säännöllisesti. Mutta teidän pitää ensin ihastuttaa minut. Ei toisin päin.

Avoimuus. Läpinäkyvyys. Hashtag.

#3 Verkostojen rakentaminen vie aikaa

Minulla on henkilökohtaisesti mennyt yli neljä vuotta sosiaalisen median verkostojeni rakentamiseen. Jokapäiväisen someiluni ansiosta minulla on tuhansia seuraajia eri kanavissa. Hyvin moni seuraajistani auttaa nykyään vapaaehtoisesti ja spontaanisti minua (ja asiakkaitamme) jakamalle edelleen tuottamaani sisältöä. Omille hyvin usein tuhansien seuraajiensa verkostoille, koska hekin ovat laillani olleet hyvin aktiivisia somessa. Edelleen jakaminen on vähän kuin suosittelua. “Minä pidin tästä jutusta, kannattaa katsoa.”

Se, että tällaiseen tilanteeseen on päästy on edellyttänyt päivittäistä useiden tuntien panostusta sosiaalisiin medioihin, muiden juttujen tykkäämiseen, edelleen jakamiseen ja muille kiinnostavan sisällön tuottamiseen ja tarjoamiseen. Minulle some ei ole ollut vastenmielinen paikka. Päinvastoin, minulle se on sopinut, olen tykännyt ja kokenut saavani siitä riittävästi itselleni vastineeksi.

En edelleenkään ajattele, että minä ansaitsen kenenkään ajan ja mielenkiinnon. Minun tehtäväni on tarjota jatkuvasti kiinnostavaa sisältöä ja auttaa muita ennen kuin uskallan edes toivoa, että joku jeesaisi minua. Mitä enemmän meillä on asiakkaita, sitä enemmän minun täytyy ehtiä tiimini kanssa tuottamaan muutakin kiinnostavaa sisältöä ja avittamaan muita, ettei feedistämme tule “I want, I need, me-me-me”-linkkitykki. Tämän kanssa tasapainotellaan lähes päivittäin, kun aikaa on pienessä tiimissä ja kasvavassa yrityksessä tosi vähän. (Anteeksi)

Summa summarum. Sosiaalinen media on way beyond, mitä voit edes kuvitella, ellet satu viettämään somessa tunteja päivittäin ja omaamaan laajaa verkostoa, jonka kanssa käyt aktiivista vuoropuhelua. Someen ei todellakaan tarvitse mennä mistään syystä. Menkää someen, jos se yritystänne hyödyttää ja tarjoaa teille hyvän median systemaattiseen vuoropuhelun rakentamiseen. Sitä some on ja siitä sen arvo syntyy. Se ei ole tykityskanava tai piilokanava tai mikään suljettu yhteisö. Eikä sen hyödyt ilmene missään muodossa, jos siellä ollaan passiivisesti yksi linkki kerran kvartaalissa itse julkaisten.

Kenenkään ei tarvitse seurata teitä, ellette te tee seuraamisestanne hyödyllistä ja arvokasta. Some-maailmasta ei nimittäin seurattava ihan heti lopu. Mutta parhaimmillaan siitä on todella paljon hyötyä. Me emme ole kummassakaan yrityksessäni vuosien varrella maksaneet juuri mitään mistään kummankaan yrityksemme markkinoinnista ja silti meidät tiedetään aika laajalti. Somessa kuka tahansa tai mikä tahansa yritys voi olla suuri suunnannäyttäjä ja kiinnostava vuoropuhelija. Somen arvo ei siis ole määrässä vaan laadussa, eikä sinussa ja minussa, vaan kaikissa niissä muissa ihmisissä, jotka saattavat viestisi tavoittaa siksi, että sinä tai minä olemme tehneet toisillemme palveluksia auttamisen halusta. Ottakaa siitä ilo irti!

****

Jatkokommentointia 12.6.2014

Tästä #lassilatikanoja-osiosta käytiin keskustelua Twitterissä. Muutama hyvä pointti siihen liittyen, jotka on luonnollisesti avoimuuden vuoksi tärkeä lisätä tähän:

  • Jos ei olisi sokea, näkisi, että profiilissa on sanottu tilin aukeavan kesällä
  • Jos hoksaisi ottaa kaiken irti sosiaalisen median suomasta spontaaniudesta, tiliä ei välttämättä tarvitsisi ilmoittaa avattavaksi vasta kesällä. Sen kuin vaan twiittaa.
  • Jos ei ole tunnettu pörssiyhtiö, ei välttämättä hiffaa, että yrityksen twitternimi voidaan pölliä, ellei sitä ole otettu käyttöön.
  • Toiset nyt vaan halua suunnitella huolellisesti strategioineen päivineen sosiaalisessa mediassa toimimista, toiset vaan ottaa ja toimii.
  • Pörssiyhtiön tietysti täytyy miettiä tarkemmin, mitä suustaan päästää, mutta toisaalta, olen sitä mieltä, että sellaiseen ei kannata kuitenkaan jumiutua.

Siksipä mulla onkin ilmainen vinkki Lassila Tikanojalle: Teillä on oikeasti ihan mieletön tuo raaka-aineautojen kyljessä oleva mainonta. Se on todella inspiroiva ja olette sillä onnistuneet tekemään roska-autonkuskeista pikkupoikien idoleja. Se on erittäin “clever”, as they say in England. Miksi ette nyt vaan rohkaistuisi avaamaan sitä Twitter-tiliänne ja alkaisi jakamaan noita huikeita kylkikuvia ja niihin liittyviä tarinoita? Joku kiva kisa mukaan ja hups, tilinne seuraajamäärä olisi saattanut siihen kultaiseen kesään mennessä kasvaa mukavasti. Nyt on jo kesä, eli milloinkas meinaatte avautua meille?

About the Author

1 Comment

  • Tapio 11/06/2014 at 11:23

    Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Koko somen ymmärrys on mennyt pieleen, jos sitä yritetään hallita noin. Sama koskee blogeja, joissa ei ole kommentointimahdollisuutta.

    Muutaman kerran olen tähän ajatteluun törmännyt myös työelämässä, kun ollaan mietitty webbisivu-uudistuksia tai somen haltuunottoja. Jotkut kokevat kamalaksi asiaksi, jos joku ottaa yhteyttä. Tai herrajumala kysyy jotain – niillehän pitää vastakin sitten! Pahaksi onneksi nuo ihmiset ovat olleet vastuussa yritystensä markkinoinnista.