Hidas rekrytointi ei ole kenenkään etu. Uuden työpaikan etsiminen tai vastaavasti työntekijän palkkaaminen on molempien osapuolten näkökulmasta kärsivällisyyttä vaativa tapahtumasarja – hidas sellainen. Rekryprosessi on haastava polku kuljettavaksi digitalisaation nopeuttamassa elämänrytmissä, jossa malttia on harvoilla.
Oikeanlaisilla hoitomalleilla ja inhimillisillä toimenpiteillä rekrytoinnin hidasta piinaa voi keventää, tiedän sen kokemuksesta. Tässä artikkelissa peilaan viimeisimmän työnhakuni aikana heränneitä ajatuksia todellisten esimerkkien kautta.
Rekrytointiin saa luotua hakijan silmissä eteenpäin kulkevan flow’n, kun rekrytoija:
- Vastaa nopeasti
- Puhuu henkilökohtaisesti
- Viestii monikanavaisesti
- Tiedottaa mikrotasolla
Tässä on käytännössä valmis konsepti, jonka pystyn hakijakokemusteni kautta allekirjoittamaan täysin. Rekrytoijan kannattaa pitää yhteyttä jokaiseen hakijaan henkilökohtaisesti, vaikka tiedotettavaa ei olisikaan. Sekin voi olla arvokas tieto. Harva tunne on häijympi kuin tiedon odottaminen työpaikasta, josta olen todella innoissani.
Automatisoidut vastaukset eivät vastaa työnhakijan sosiaalisen vuorovaikutuksen tarpeeseen. Siksi on tärkeää, että rekrytoija on läsnä.
Mielikuvaharjoite: työnhakija on samassa tilanteessa kuin henkilö, joka on juuri tilannut verkkokaupasta uudet kengät, eikä malta odottaa, että ne saapuvat.
Työnhaussa on vain kyse paljon isommasta asiasta. Olen arvostanut jokaista informoivaa meiliä, tekstaria tai LinkedIn-viestiä, jonka olen työnhaussa saanut. Yksikään niistä ei ole ollut turha.
Aika on arvokkain pääoma. Jo yksittäinen viesti on minulle osoitus siitä, että rekrytointiin käyttämääni aikaa kunnioitetaan.
Aktiivinen yhteydenpito sitouttaa hakijan
Viimeisimmän työnhakuprosessini aikana koin kaikista vetovoimaisimmiksi rekrytoinneiksi sellaiset, joissa kävin reaaliaikaista viestivaihtoa toisen ihmisen kanssa. Nopeatempoinen vuorovaikutus on palkitseva kokemus, joka saa aikaan tunteen molemminpuolisesta kiinnostuksesta.
Yhdistettynä monikanavaiseen yhteydenpitoon, luo aktiivinen viestivaihto keskusteluun erilaisia sävyjä, jotka muuten jäisivät pois.
- Ajantasainen vastaaminen palkitsee hakijan
- Monikanavaisuus yllättää ja rikastuttaa keskustelua
- Nopeat tilannepäivitykset pitävät hakijan mielenkiinnon yllä
Ja passiivinen rekrytoija saa kiinnostuksen lopahtamaan
Kokeneena työnhakijana – ja myös tekijänä – olen kokenut hyvin epäkiitolliseksi tilanteen, jossa olen käyttänyt merkittävän määrän aikaani perehtyäkseni työnantajaan, tehnyt täysin personoidun hakemuksen videoesittäytymisineen ja odottanut – saamatta minkäänlaista autenttista vastakaikua.
Näitä tapauksia on paljon, liian paljon.
Hidas rekrytointi yhdistettynä automatisoituihin vastauksiin eivät vastaa työnhakijan sosiaalisen vuorovaikutuksen tarpeeseen. Siksi on tärkeää, että rekrytoija on läsnä. En tarkoita sitä, että työnhakijalle pitäisi olla pitämässä seuraa koko ajan, mutta yhteydenpitoon olisi suotavaa kehittää toisenlainenkin palvelumalli kuin automatisoitu tai copypastettu ”Kiitos hakemuksestasi”. Tällainen yhteydenpito ei kertakaikkiaan riitä kaltaiseni kokeneen työnhakijan intressitason ylläpitämiseen.
Yhteydenpito sitoutti minut hakijana rekrytointiprosessiin ja loi samalla äärimmäisen etenevän tunteen kokonaisuuteen.
Olen havainnut, että mielenkiintoni rekryyn lopahtaa, jos en koe saavani vastakaikua. Kehnosti muotoiltu rekrytointi unohtuu helposti, kun toinen rekrytoiva taho tekee saman prosessin paljon vaikuttavammin.
Nopea, nopeampi – Emine
Syy, minkä takia Emine vei pisimmän korren, oli kokonaisvaltainen omnichannel-läsnäolo, jolla luotiin dynaaminen tunne rekrytointiprosessiin. Koin asioiden etenevän nopealla tahdilla ja tunsin, että nyt työnantaja on aidosti kiinnostunut minusta. Tässä esimerkkejä yhteydenpidosta rekryn eri vaiheissa:
- Lähetettyäni hakemuksen illalla, sain ensimmäisen personoidun vastauksen heti aamulla, missä kerrottiin, miten prosessi etenee, ja miten minun kannattaa varautua tulevaan.
- Pari päivää myöhemmin sain LinkedInissä verkostoitumiskutsun ja ystävällisen ”Hei, mukava että hait meille töihin!” -viestin kera uusimpien kuulumisten.
- Kutsu videohaastatteluun tuli heti perään sekä puhelimitse että tarkemmin ohjeistettuna sähköpostilla.
- Matkalla ensimmäiseen haastatteluun saan tekstiviestin, jossa kysytään: ”Haluanko kenties kahvia vai teetä?”.
- Oltuani viimeisen vaiheen maratonihaastattelussa https://emine.fi/wp-content/uploads/2023/08/j0424377.jpgn kanssa, potentiaalinen tuleva kollegani kysyy illalla epämuodollisesti LinkedInissä: ”Millainen fiilis jäi? Selvisit onneksi hengissä!”.
Emine noudatti täydellisyyttä hipoen tämän blogitekstin alussa esittämääni dynaamisen hakijakokemuksen flow’ta. Kyseessä ei ole Eminen konsepti, vaan jäsentelemäni todellinen kokemus, joka kylläkin on sovellettavissa konseptiksi.
Yhteydenpito sitoutti minut hakijana rekrytointiprosessiin ja loi samalla äärimmäisen etenevän tunteen kokonaisuuteen. Tuo tunne osoittautui myös todelliseksi.
Viimeisimmän työnhakuprosessini aikana koin kaikista vetovoimaisimmiksi rekrytoinneiksi sellaiset, joissa kävin reaaliaikaista viestivaihtoa toisen ihmisen kanssa. Nopeatempoinen vuorovaikutus on palkitseva kokemus, joka saa aikaan tunteen molemminpuolisesta kiinnostuksesta.
Päädyttyäni mukaan Eminen rekryyn, kaikki muut hakuni jäivät taka-alalle. Vuoropuhelu oli niin aktiivista ja aitoa, että muiden käynnissä olleiden rekrytointien kiinnostus osaamistani kohtaan tuntui jopa vähäiseltä. Näin ei välttämättä ollut, mutta Eminen yhteydenpidolla muotoiltiin vaikuttava hakijakokemus.
Mielikuvaharjoitus: työnhakijana kohtaan matkan varrella monta sokkomutkaa – en tiedä, mitä tuleman pitää. Pidä minut jatkuvasti tietoisena siitä, mitä on lupa odottaa. Tällöin minun on myös helpompi suhtautua matkaan. Muista, että hakija tietää rekrytoinnin etenemisestä vain ne asiat, jotka kerrot hänelle.
Hidas rekrytointi herättää ristiriitaisia tunteita
Aika on ihmisen arvokkain pääoma, kuten totesimme jo aiemmin, mutta sitä ei voi painottaa liiaksi.
Kenenkään etu ei ole kiireessä ja summanmutikassa hoidettu rekry, mutta tehostamisen varaa löytyy kyllä. Yrityksen rekrytointiprosessin kriittinen tarkastelu on tervettä ja suotavaa evaluaatiota, jonka myötä voit asettua hakijan kenkiin.
Kuluneen vuoden koomisin suoritus oli tehtävä, johon hain viime vuoden joulukuussa. Sain kuulla ilman minkäänlaisia tilannepäivityksiä tuoreeltaan huhtikuussa sanatarkasti seuraavaa:
”Olemme pääseet rekrytoinnissamme maaliin ja tehtävään on nyt valittu henkilö. Valintapäätös ei valitettavasti kohdistunut sinuun.
Terveisin _______ Oy”
Onni oli minun puolellani. ?
