Meillä käy Linkedin:ssä vilkas keskustelu Skyhoodin toteuttaman pian julkaistavan Kansallisen rekrytointitutkimuksen (2013) tuloksista. Noin 45% rekrytointipäättäjistä uskoo, että mobiilin kautta tehtävä työnhaku yleistyy tuntuvasti seuraavan viiden vuoden aikana. Yli 78% mielestä LinkedInillä on vain vähän (24%) tai ei ole lainkaan (54%) merkitystä heidän rekrytoinnissaan. Facebookilla ei ole lainkaan merkitystä 68%:lle. 80% on sitä mieltä, että perinteinen ja CV hakemus ovat välttämättömiä myös tulevaisuudessa.
Totesimme kuorossa, että surullista luettavaa.
”Eri rekrytointimenetelmien käytössä olemme takapajula,”sanoo eräs kommentoija.
Toinen toteaa: ”Huhhuh… Tämä kertoo kyllä karusti suomalaisen hr:n ja rekrytoijien ajanhengessä pysymisestä. Kilpa osaajista on tosiaan edelläkävijöiden puolella – vahvasti!”
”Rinnalle olisi tietysti mielenkiintoista saada myös samanlainen tutkimus työnhakijoista. Kyllähän se mitä kanavia käytetään riippuu edelleen paljon siitä mitä osaamista etsitään ja mistä hakijat tavoitetaan,” jatkaa Monsterin Marja.
Samaan aikaan luen aamuista Kauppalehteä, jossa kerrotaan Okimo Clinicin tutkimuksen tuloksista: ”Vain kahdeksan (8/125) kotimaisen pörssiyhtiön toimitusjohtajista käyttää sekä LinkedIn:niä että Twitteriä.”
Rekrytointinäkökulmasta sosiaalinen media on tarjonnut ihan huikean välineen sosiaaliseen rekrytointiin, eli potentiaalisista työntekijöistä koostuvan verkoston tunnistamiseen, kehittämiseen ja palvelemiseen rekrytointi- ja työnantajamielikuvamielessä. Oman kokemukseni mukaan haasteena on se, että valtaosa HR-päättäjistä ei ole itse aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Jos ei tunne sosiaalisen median valtavia mahdollisuuksia ja ymmärrä miten ajanvietto on siirtynyt turuilta ja toreilta sohvan nurkasta avautuvaan ”world wide webiin”, jää paitsi aikamoisista bileistä. Mitä useampi yritys menee sosiaalisen median avulla talenttiensa luokse ja alkaa rakentaa heidän kanssaan suhdetta (=sosiaalinen rekrytointi) sitä vähemmän näiden talenttien tarvitsee enää itse aktiivisesti lukea työpaikkailmoituksia.
Toki sosiaalisen median tasokas hyödyntäminen vie aikaa. Sen monipuoliset mahdollisuudet, ulottuvuudet ja verkostot vaativat syväluotaavaa jalkatyötä, ajan investointia ja suhteiden rakentamista. Ihan samalla tavalla kuin minkä tahansa suhteen luominen, kasvotustenkin. Ajankäyttöinvestoinnin vastikkeena vaan pääsee suuremmille merille kalaan ja pääsee tutustumaan ja tavoittamaan ihmisiä, joita ei mitä todennäköisimmin koskaan perinteisin keinoin tule kohtaamaan.
Toteutimme juuri eräälle IT-talo -asiakkaallemme rekrytointimarkkinointikampanjan sosiaalisessa mediassa. Oikeilla kanavavalinnoilla, kohderyhmää ymmärtäen ja heille oikeita asioita kertoen, asiakkaamme sai rekrytointimarkkinoinnin käynnistymistä seuranneina kahtena päivänä 80 hakemusta myyntirooliin. Rekrytointimarkkinointi käynnistyi perjantai-iltana ja maanantaina töihin tullessa asiakkaalla oli kertomansa mukaan läjäpäin erittäin laadukkaita hakijoita prosessissa.
En ole sitä mieltä, että ilmoittelumedia kuolee pois. Mutta pelkällä ilmoittelulla ei saada enää automaationa parhaita tuloksia aikaan. Vastapuoli tottuu koko ajan enemmän ja enemmän yritysten väliseen kanssakäymiseen ja kohtaamisiin sosiaalisessa mediassa. Jos sesam aukenee edessäni, ei minulla ole tarvetta lähteä sitä etsimään mistään muualta. Ne yritykset, jotka ottavat aktiivisen roolin sosiaalisessa rekrytoinnissa sosiaalista mediaa hyödyntäen pääsevät lähemmäs haluamaansa kohderyhmää. Muut voivat jäädä pyörittelemään peukaloitaan ja odottelemaan aamuauringon nousua.
Sosiaalinen media: What’s innit for me? Vaikka mitä! Mutta tiedät oikeasti vain ottamalla selvää.
