Me täällä Eminessä käytämme kaiken aikamme ajatellen, hengittäen ja eläen työntekijä- ja hakijakokemuksia. Olemme tämän vuoden aikana pelkästään tehneet yhteistyötä 48 yrityksen kanssa heitä tässä vinkkelissä haastaen, tukien ja eteenpäin tuupaten.
Olemme pistäneet merkille yhden keskeisen asian: B2B:stä on kaikessa hiljaisuudessa tullut P2P. Person to person, people to people.
Sosiaalinen media ja digitalisoitumisen vallankumous on avannut ovet maailmaan. Enää emme tuijota yrityksiä puhelinluetteloissa tai edes verkkosivuilla. Kohtaamme yritysten ihmisiä sosiaalisessa mediassa eri tavoin, mutta varmuudella tiuhaan tahtiin. Keskustelu on mahdollista avata lähes kenen tahansa elossa olevan kanssa. Tässä eri medioiden pyörittämässä sosiaalisessa maailmassa ihminen odottaa kohtaavansa toisen ihmisen.
Ihminen kohtaa ihmisen. People to People. Person to Person.
Pompöösi yritys, jonka portit ovat munalukoin ja paksuin kettingein suljetut, ei vaan ole kiinnostava. Viestit, joita kalsevalla korporaatiojargonilla kerrotaan eivät olekaan kiinnostavia, koskettavia ja inspiroivia. Epätäydelliset ihmisten tarinat, kokemukset, oivallukset ja havainnot sen sijaan ovat. Ja mitä enemmän me niitä saamme, sitä enemmän ne meitä houkuttelevat. Ja sitä tylsemmältä tuntuu kohdata kylmää jargonia.
Kysymykseni kuuluukin: milloin teillä yritys siirtyy syrjään ja antaa teidän ihmisten kohdata ja keskustella toisten ihmisten kanssa epätäydellisen täydellisesti?
Kirjoittaja on Eminen Chief Experience Officer, eli jokapaikanjaana, joka toisena perustajana tuntee syvää intohimoa ja vastuuta ainutlaatuisista ja säväyttävistä työntekijä- ja hakijakokemuksista.
