Vaikuttava hakijakokemus on nähdäkseni polku, jonka työnhakija kulkee rekrytoinnin aikana läpi. Se on verrattavissa sosiaaliseen mediaan liittyvään kuluttajan polkuun, eli buyer’s journey -käsitteeseen. Siinä missä kyseinen käsite on teoreettinen ostoprosessi, on hakijakokemus todellinen subjektiivinen matka.
Hakijakokemus on kaikkea sitä, mitä minä työnhakijana havainnoin ja koen. Se muodostuu ennen kaikkea siitä, miten minua kohdellaan matkan aikana. Hakijakokemus jättää lähes väistämättä tunnepitoisen muiston ihmiseen. Siihen, millainen tuo muisto on, rekrytoija ja rekrytointiin osallistujat voivat vaikuttaa omalla otteellaan valtavan paljon. Vaikka hakijakokemus alkaa oikeasti jo paljon ennen työpaikkailmoituksen lukemista, työnhakijan matka alkaa vetovoimaisesta työpaikkailmoituksesta.
Aitous murtaa jään
Mielestäni vetovoimainen työpaikkailmoitus päästää lukijan pintaa syvemmälle ja herättää siten mielenkiinnon. Henkilökohtaisen työnhakuprosessin aikana huomasin, että pidän rehellisistä ja vilpittömästi kirjoitetuista työpaikkailmoituksista. Jos jo työpaikkailmoitus onnistuu puhuttelemaan minua, vastaan puhumalla samaa kieltä takaisin.
Minulle aitous on avoimuutta, ennen kaikkea totuus. Sen jakaminen hakijan kanssa on arvostettava piirre rekrytoijassa. Konkreettista aitoutta voi harjoittaa työpaikkailmoituksessa kertomalla vaikkapa:
- Ihmisten arvoista ja työskentelytavoista: “Tiimimme koostuu liberaaleista maailmankansalaisia, jotka uskovat oman työnsä johtamiseen”
- Yrityksen tilasta: “Tavoitteenamme on parantaa tulosta kuin sika juoksuaan”
- Jakamalla todellisen ihmisen taidon: “Meidän Sami tekee tiistai-aamujen palaveriin loistavat smoothiet”
Antamalla enemmän, saat myös enemmän.
Meiltä työnhakijoilta odotetaan rehellisyyttä ja avoimuutta käytännössä koko työ- ja opiskeluhistoriastamme. Kohtaamme kysymyksiä, kuten:
- Miksi lopetit työt edellisessä työpaikassa?
- Miten sovitat työn ja perhe-elämän yhteen?
- Millä tavalla entinen esimiehesi kuvailisi sinua, jos soitan hänelle haastattelun jälkeen?
- Onko jotain muuta, mitä haluaisit meille kertoa?
Arvosta vuoropuhelua
On loppujen lopuksi hyvin vähän, mitä rekrytoija ei voisi kysyä, ja työnhakijan vastausten tulisi olla absoluuttisen rehellisiä. Saman odotusarvon pitäisi päteä myös työnantajaa kohtaan. Aito ja läpinäkyvä vuoropuhelu on hyvä tapa lunastaa luottamus työnhakijan silmissä.
Työpaikkailmoitus on myyntipuheen kirjallinen versio, minkä tehtävänä on loppukädessä vakuuttaa minut siitä, että jään paitsi jostain hienosta, jos en nyt lähetä hakemusta.
Ollessani työhaastattelussa Eminessä konservatiivinen kandidaatti-rekrytoija -asetelma kääntyi päälaelleen. https://emine.fi/wp-content/uploads/2023/08/j0424377.jpg oli toivonut minun miettivän etukäteen muutaman kysymyksen, jotka haluaisin esittää hänelle. Oli virkistävää kokea haastattelutilanne, jossa minä työnhakijana saan rehellisiä vastauksia siitä, millaiseen yritykseen olen hakemassa. Muutama kysymys venähti likimain puolen tunnin keskusteluun, mutta uskon sen olleen molemmin puolin avartava dialogi.
Aitous on pohjimmiltaan konkretiaa sanojen takana ja uskallusta näyttää se jo rekrytoidessa: yrityksen arvot, ihmiset, tavat toimia ja niin edelleen. Aitous päästää hakijan aistimaan, miltä teidän yrityksessänne työskentely voisi tuntua.
Arvostamani asiat työpaikkailmoituksessa
Mieleenpainuvan työpaikkailmoituksen kirjoittamiseen ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa, mutta oikeilla piirteillä pääsee jo pitkälle. Edellisessä hakijakokemusta käsitelleessä blogikirjoituksessani määrittämäni wow-reaktio on yksi tällainen. Minua puhutelleet työpaikkailmoitukset ovat olleet paitsi uskottavia, persoonallisesti kirjoitettuja, mutta myös hauskoja. Edellä mainitut ominaisuudet eivät ole toisiaan poissulkevia.
Työpaikkailmoituksessa aitoutta voi harjoittaa esimerkiksi seuraavilla konsteilla:
1. Vakuuttava ja yritykselle ominainen äänensävy, joka puhuttelee lukijaa henkilökohtaisesti
Aktiivisesti työtä etsivät lukevat kymmeniä työpaikkailmoituksia, jotka ovat pääpiirteittäin hyvin samankaltaisia. Se on kokemuksena puuduttava, ja persoonattomat hakemukset unohtuvat välilehtien vaihtuessa. Huonosti kirjoitettu työpaikkailmoitus ei suoraan sanoen edes ansaitse työnhakijan huomiota. Tekstin on oltava erityinen tyyliltään ja muotoilultaan, jotta se jää mieleen.
Työpaikkailmoitus on myyntipuheen kirjallinen versio, minkä tehtävänä on loppukädessä vakuuttaa minut siitä, että jään paitsi jostain hienosta, jos en nyt lähetä hakemusta.
2. Läpinäkyvyys
Oiva tapa totuuden kertomiseen ovat valokuvat ja videot. Videohaastattelut ovat jo todella yleisesti käytössä, joten olisi ihan reilua, että videoita tehtäisiin myös rekrytoivan tahon puolesta. Jos rekrytointivideon kuvaaminen tuntuu tuskaiselta, niin edes kehotus parempaan tutustumiseen some-kanavien kautta on suotavaa läpinäkyvyyden kannalta.
Läpinäkyvyyttä voit edistää esimerkiksi tällaisilla kuvilla:
- Mahdolliset tulevat työkaverit aidosti dokumentoituna työnteossa
- Informatiivinen kuva ihmisestä seisomatyössä: “kaikilla nostopöydät”
- Tai jos yrityksen tyyliin sopii, levottoman perjantai-iltapäivän hetken jakaminen: “Tehdään töitä tunteella, mutta se näkyy joskus perjantaisin kevyenä limbona”
Geneeristen kuvapankkikuvien käyttämiseen ei ole kertakaikkiaan enää tekosyitä.
3. Huomioni kiinnittävät yksityiskohdat
Yksityiskohdat ovat usein niitä pieniä tekijöitä, joilla suuri peli ratkaistaan. Kymmenien ilmoitusten läpikahlaamisen jälkeen juuri se yksi mieleenpainuva adjektiivi tai maininta yrityksen arvomaailmasta saa lukijan palaamaan takaisin. Vaikuttava työpaikkailmoitus maalaa mielikuvan siitä, millaista työnteko yrityksessä on.
Mieti jo kirjoitusvaiheessa niitä asioita, joista ilmoituksesi muistetaan. Onko se esimerkiksi itsensä kehittämisen kulttuuri, uudet toimintamallit, ihmisten arvot vai kenties fyysinen ympäristö? Työpaikkailmoituksessa mennään työpaikan kulttuurin ytimeen ja välitetään todellinen mielikuva hakijalle.
Kertauksena: antamalla enemmän, saat myös enemmän. Tässä tapauksessa ainakin ideaaleja potentiaalisia työkavereita, jotka ovat sitoutuneita.
Vaikuttava hakijakokemus puhuttelee pintaa syvemmältä
Aitouden vetovoima on mielestäni työnantajabrändin kannalta ydinkysymys. Voisikin sanoa, että itselleni aitous on edellytys pidettävyydelle – se puhuttelee ja viehättää.
Pidämme ”aidoista tyypeistä”, sillä he ovat mitä ovat, eivät esitä mitään muuta. Aitous on synonyymi rehellisyydelle, piirteelle, joka on integroitu syvälle suomalaiseen kansanluonteeseen. Eikö aitoutta kannattaisi siis hyödyntää myös rekrytoinneissa?
Uskallan väittää, että vaikka olemmekin kärjistetysti ilmaistuna rehellisyyttä arvostava kansakunta, monessa työpaikkailmoituksessa ja rekrytointiprosessissa ei olla vilpittömän rehellisiä. Syitä voi olla monia: asiaa ei koeta oleelliseksi rekrytointiprosessin kannalta, tietoa jätetään kertomatta yrityssalaisuuksien nimissä, tai sitten pelätään, että potentiaalinen tuleva työntekijä kaikkoaa kuullessaan karun totuuden konttorin umpisurkeasta design-kahvinkeittimestä, jota ainoastaan Seppo osaa käyttää.
Oli miten oli, monia ihan oleellisia asioita ja kiinnostavia pieniä yksityiskohtia jää usein kertomatta. Siitäkin huolimatta, että aitous on rekrytointiprosessissa vuorovaikutustekijä työnhakijan ja työnantajan välillä.
Eminen vetovoiman ydin
Nykyinen työpaikkani onnistui näin jälkikäteen ajateltuna toteuttamaan aitouden vetovoimaa läpi rekrytointiprosessin. En tietenkään ollut ajatellut asiaa näin analyyttisesti ennen tämän blogitekstin kirjoittamista, tunsin vain rekrytoinnin edetessä tahtotilan ja hyvän fiiliksen kasvavan. Työnhaku oli myös tunnetasolla progressiivinen kokemus.
Eminen rekrytointiprosessi avasi silmäni sille, että vaikka työnhaku on lähtökohtaisesti jännittävä kilpailutilanne, voi se silti olla mielekäs. En varmasti tule koskaan unohtamaan sitä tunnetta, kun kävelen toimistolle ensimmäiseen haastatteluun – kaikki keskeyttävät sen, mitä ovat tekemässä, ihan vain tullakseen kättelemään ja tervehtimään. Pienet inhimilliset eleet tekivät jännittävästä hetkestä paljon mukavamman hakijalle.
Emine erottui kaikista aikaisemmista hakijakokemuksistani erityisesti siksi, että minulla oli jokaisessa vaiheessa tunne siitä, että haastattelijan fokus on minussa, ei rekrytoinnin ”isossa kuvassa”. Muistan miettineeni viimeisessä vaiheessa, että onkohan kanssahakijoita vielä jäljellä, kun kukaan ei heistä ollut mitään vielä maininnut. ”Onko tää joku psykologinen testi..?” mietin tuolloin. En ollut koskaan aiemmin kokenut tunnetta, jossa minua kohdellaan ainoana hakijana. Se toi keskustelun sävyyn molemminpuolista kunnioitusta.
Omalla tyylillä
Medialukutaito on kehittynyt nopeasti myös rekrytointiviestinnän suhteen, sillä ilmoituksiin suhtaudutaan aiempaa kriittisemmin. Verrattain kokeneena työnhakijana pidän ensiarvoisen tärkeänä sitä, että työpaikkailmoituksessa osataan myydä ajatus omalla persoonallisella tavalla.
Jäädäkseen mieleen, pitää työpaikkailmoituksen herättää tunteita, ja jättää lukijalle emotionaalinen muistijälki. Tosin hakijakokemus ja sen aikana vitsaileminen on eräänlaista nuorallatanssia. Huumorintaju on hyvin subjektiivinen asia, koska toisen hauska on toisen mauton. Vitsailuun rekryprosessin aikana voi suhtautua kuten ruuan maustamiseen – sen ei pidä varastaa show’ta.
Myönnettäköön, että joskus olisi virkistävää lukea työpaikkailmoituksen mausteena siitä konttorin kahvinkeittimestä, joka herättää pelonsekaisia tunteita, koska kukaan ei osaa käyttää sitä. Tämä herättäisi luottamusta sen suhteen, että myös muu kerrottu on totta.
Rehellisyyden nimissä niinhän sen pitäisi olla.
