Blog : verkostot

6 ajattelemisen arvoista asiaa hakijakokemuksesta

6 ajattelemisen arvoista asiaa hakijakokemuksesta

Tämä alla oleva erään työnhakijan LinkedInissä julkaisema kuva on tähän päivään mennessä saavuttanut LinkedInissä 1 300 tykkäystä ja reilut 70 kommenttia. Muistatko yhtään vastaavaa tilannekuvaa, jolla olisi yhtä paljon peukuttajia? En minäkään.

Kun jokainen tykkäys näkyy kuvasta tykänneen verkostoille ja on saavuttanut myös Twitterissä huomattavan määrän yleisöä, on tämä kuva näkynyt varovastikin arvioiden kymmenientuhansien LinkedIn- ja Twitter-feedissä. Viesti noteerattiin myös kunniamaininnalla CXPA Finlandin asiakkuuskokemusten päivässä tiistaina 7. lokakuuta.

 

Descomin henkilöstöjohtaja Minna Limingan kiitoskirje työnhakijalle, joka ei tullut valituksi avoimeen tehtävään
Descomin henkilöstöjohtaja Minna Limingan kiitoskirje työnhakijalle, joka ei tullut valituksi avoimeen tehtävään

 1. Ei sääntö vaan poikkeus

Miten näin pieni ele saa näin paljon huomiota? Sen vuoksi, että valtaosa yrityksistä hoitaa hakijaviestinnän todella huonosti. Tällainen positiivisen hakijakokemuksen tuottava ele on siis harvinainen poikkeus. Toisinaan viestintää ei ole lainkaan työnhakijan suuntaan; ei hakemuksen vastaanottokuittausta, ei väliaikatietoja, ei tietoa prosessin mahdollisesta venymisestä, ei viestiä hakijoille edes siinä vaiheessa kun valinta on tehty.

”Työhakemus on kohteliaisuus, johon on hyvä vastata.” -Minna Liminka

2. Ajan puute on huono tekosyy

Huonoa hakijaviestintää puolustellaan usein ajan puutteella. Olen sitä mieltä, että aikaa löytyy aina asioille, jotka koetaan tärkeiksi. Toisin sanoen olen sitä mieltä, että hakijaviestinnän huono tola johtuu siitä, että työnhakijoita ei arvosteta tarpeeksi. Maksimoitko tai maksimoiko rekrytointikumppanisi voittoa hakijaviestinnän kustannuksella? Vai onko tavoitteesi konkreettisen onnistuneen rekrytoinnin lisäksi rakentaa pitkäkestoista ja kauaskantoista työnantajamielikuvaa? Kysymyksiä, joita kannattaa miettiä jos hakijaviestintä ja sen kehittäminen ovat yrityksesi prioriteettilistalla viimeisimpinä.

3. Mitä väliä?

Minulta kysyttiin muutama viikko sitten, mitä väliä niillä kymmenillä ei valituiksi tulleilla hakijoilla on kunhan se valituksi tullut hoidetaan hyvin. Nehän on vaan muutama kymmenen työnhakijaa. Kyseessä ei ole ainoastaan muutama kymmenen hakijaa vaan myös heidän verkostonsa. Harward Business Reviewn tutkimuksen mukaan:

  • 25 % of customers are likely to say something positive about their customer service experience
  • 65 % are likely to speak negatively
  • 23 % of customers who had a positive service interaction told 10 or more people about it
  • 48 % of customers who had negative experiences told 10 or more others

Tutkimus koski asiakaskokemusta, mutta miksei se pätisi myös työnhakijakokemukseen; työnhaku on henkilökohtainen ja tunteita herättävä asia, josta keskustellaan paljon ystävien ja tuttavien kanssa.

Työnhakija on HR:n/rekrytointiammattilaisen asiakas siinä missä rekrytoiva esimieskin.

Otetaan konkreettinen esimerkki: Viisi rekrytointiprosessia, joissa kussakin 50 hakijaa, joista yksi tulee valituksi. 5 valituksi tullutta ja 245 huonoa hakijakokemusta. Tutkimuksen pohjalta voi siis laskea seuraavasti:

Viidestä valituksi tulleesta yksi levittää hyvää viestiä suusta suuhun kymmenelle, kun taas noiden 245:n verkostoissa negatiivinen viesti leviää sadoille korville. Ja toisinaan hyvät ja huonot kokemukset lähtevät viraaleiksi, kuten tässä Descomin tapauksessa.

4. Aito kokemus vs. maksettu markkinointiviesti

Mitä tämä viraaliksi lähtenyt viesti Descomille maksoi? Minnan ajan kirjoittaa tuo kirje sekä leffalippujen ja postikulujen verran. Mitä Descom tästä sai? Näkyvyyden tuhansien potentiaalisten työntekijöiden ja asiakkaiden ammatillisessa verkostossa. Näkyvyyttä työnhakijan suulla aitoon kokemukseen perustuen. Parhainta tässä mielestäni on se, että Minnan tuntien tiedän, ettei kirjettä edes ole tarkoitettu markkinointiviestiksi, vaan Minna ja Descomin väki todella aidosti arvostavat jokaista työnhakijaa.

5. Hakijakokemuksella uskottavuutta ydinliiketoimintaan

Tämä kuva ei edesauta Descomin uskottavuutta ainoastaan osaajiaan arvostavana työnantajana vaan myös ydinliiketoiminnassa. Descom auttaa asiakkaitaan rakentamaan asiakaskokemuksesta kilpailuedun. Tieto hyvän hakijakokemuksen tuottamisesta luo mielikuvaa siitä, että yritys on varmasti myös asiakaskokemuksen rautainen asiantuntija.

Ja vaikkei yrityksen palveluvalikoimalla olisikaan suoraan mitään tekemistä asiakaskokemuksen kanssa, on asiakaskokemus joka tapauksessa hyvä kilpailuvaltti yritykselle kuin yritykselle. Eikö tästä eleestä tule sellainen fiilis, että yritys hoitaa varmasti hyvin myös asiakkuutensa? Ei yhtään hullumpaa viestiä potentiaalisten asiakkaiden suuntaan.

6. Huono hakijakokemus, menetetty asiakas

Kaikkiin ostopäätöksiimme vaikuttavat aina faktojen lisäksi tunteet. Kuvan kommenteissa on muutama viesti siitä, ettei hakija enää huonon kokemuksen jälkeen osta yrityksen tuotetta/palvelua. Huono hakijakokemus on siis riski menettää asiakkaita ja jatkossa huonon kokemuksen saaneen verkostoissa olevia potentiaalisia työnhakijoita.

Pätee totta kai myös B2B-toimintaan. Jos ajattelet asiaa ostajan näkökulmasta ja ostopäätöstäsi edeltävällä loppusuoralla on kaksi yritystä, joista toisesta olet kuullut verkostoistasi hyvää (missä tahansa asiayhteydessä) ja toisesta et mitään tai jotain huonoa, kumman todennäköisimmin valitset? Sitähän minäkin.

Et myöskään voi koskaan tietää, missä seuraavan kerran törmäät tuohon huonon kokemuksen saaneeseen työnhakijaan. Hän voi hyvin olla tulevaisuudessa se, jolta sinä haluat jotakin, vaikkapa juuri se potentiaalinen asiakas. Miten uskot henkilön tuolloin suhtautuvan sinuun ja yritykseesi?

Hyvällä hakijakokemuksella et siis ainoastaan rakenna mainiota työnantajakuvaa vaan myös uskottavuutta ydinliiketoimintaasi.

Recruitment Hacking – rekrytointimarkkinointia nollabudjetilla

Recruitment Hacking – rekrytointimarkkinointia nollabudjetilla

Jos työskentelet start upissa tai markkinointihommissa, olet todennäköisesti kuullut growth hackingista. Growth hacking on lähtenyt siitä, kun aloittavilla yrityksillä ei ole ollut rahaa eikä osaamista tuotteidensa markkinointiin. Rekrytoinnin näkövinkkelistä ongelma on tismalleen sama; rekrytointiin ei usein pienissä yrityksissä ole budjettia eikä isoissa firmoissa markkinointiosastolta löydy riittävästi rekrytointimarkkinointiosaamista.

Growth hackingin oppeja voidaan soveltaa myös mainiosti rekrytointimarkkinoinnissa ja työnantajakuvan kehittämisessä. Tässä parhaat Recruitment hacking –vinkkini.

Sisältö on kuningas – mikä kiinnostaisi sinua?

Rekrytointiviestinnässä sisällön tulee olla kiinnostavaa, rentoa ja kohderyhmälle suunnattua. Jos siis toivot nykyisten työntekijöiden ja potentiaalisten uusien tai heidän kavereidensa jakavan sisältöä myös omille verkostoilleen. Verkko on tänä päivänä niin pullollaan sisältöä, että on keksittävä jotain niin mieleenpainuvaa, että yritys ja sen ihmiset sekä kulttuuri jäisivät mieleen pidemmäksikin aikaa. Tyyliltään sisällön tulee olla ihmiseltä ihmiselle kirjoitettua ilman prameita korulauseita tai korporaatioviestinnän monimutkaisia lausehirviöitä.

Sisältöä miettiessä saattaa auttaa jos esittää itselleen kysymyksen; mistä minä itse haluaisin lukea jos olisin kiinnostunut yrityksestänne työpaikkana?

Näyttökuva 2014-9-18 kello 13.54.04
Ohjelmistoyritys Arcusys on erinomainen esimerkki siitä, miten Facebook-sivulla voidaan kertoa yrityskulttuurista rennosti ilman turhaa pönötystä. https://www.facebook.com/arcusys

 

Think out of the box – ilmainenkin voi olla hyvä

Moni yritys tuntuu unohtaneen sosiaalisen median kanavien hyödyntämisen rekrytointiviestinnässä tai ei ole syystä tai toisesta uskaltanut vielä ”mennä sinne”. Suurin osa sosiaalisen median kanavista ovat maksuttomia ja lisäboostia rekrytoinnille voi ostaa suhteellisen huokeaan hintaan. Mitä siis vielä odottelette?

Sosiaalisen median kanavista voidaan valita tavoitteen mukaan vain ne kanavat mitkä halutaan aktivoida. Facebookista tavoittaa ihmiset eri mielentilassa kuin LinkedIN:sta ja sama pätee Twitteriin. Kannustaisin kuitenkin monikanavaisuuteen, sekä valjastamaan koko organisaation sisällöntuotannon taakse – näin myös uskottavuus säilyy ja oma henkilöstö aktivoituu samalla viestien jakamisessa.

Go viral – näin pysyt hakijoiden mielessä 24/7

Yrityksestä kiinnostuneiden määrää voi kasvattaa myös niinä aikoina kun rekrytointeja ei tehdä. Tässä voi hyödyntää niin kutsuttua ”viraali-ilmiötä”. Viraali-ilmiön luominen ei ole yksinkertaisin juttu, mutta kun sen jujun ja tehokkuuden hoksaa, huomaa yhtäkkiä ideoivansa jatkuvalla syötöllä uusia kiinnostavia tarinoita levitettäväksi. Parhaimmillaan viraali-ilmiöksi noussut uutinen tai vaikkapa bloggaus leviää nopeasti verkossa myös yritykselle tuntemattoman yleisön osallistuessa sen levitykseen.

Yritys ei itse voi valita mikä sen luomista viesteistä tai teoista nousee viraaliksi, sillä yleisöä ei voi kontrolloida.

Suomessa viraali-ilmiöiksi levinneitä juttuja ovat onnistuneet tehtailemaan erityisesti kekseliäät ohjelmistoyritykset, joista tässä nostan esiin Vincitin ja Reaktorin.

Vincit on aiemmin rekrytoidakseen voimakkaasti aloittanut käänteiset yt-neuvottelut. Viimeisimpänä Vincit on päässyt otsikoihin siitä, että se haluaa palkata naisia. Vincit on kerännyt tällä viimeisimmällä työpaikkauutisoinnillaan paljon huomiota sosiaalisessa ja muissa medioissa. Lisää vettä myllyyn heitti tasa-arvovaltuutetun selvityspyyntö, johon Vincit myös vastasi. Vincit on vuoden 2014 Suomen 1. ja Euroopan 8. paras työpaikka, jota kautta tunnettuus on muutenkin jo erittäin hyvällä tasolla.

Reaktor puolestaan ei ole tyytynyt pelkkään tarinointiin vaan luottaa hyvien, yhteiskunnallisesti merkittävien tekojen voimaan. Vuonna 2013 lanseerattu Lasten koodikoulu levisi kulovalkean tavoin verkossa ja sai tuekseen myös useita muita ohjelmistotaloja. Kesäkuussa 2014 Reaktor tarjosi työttömille mahdollisuuden maksuttomaan Scrum Master-koulutukseen. Vahvan yhteiskunnallisen kannanoton sisältämä blogikirjoitus ”Ketteryys kuuluu kaikille” levisi sosiaalisten verkostojen siivillä salamannopeasti.

Kirjoittaja on Eminen entinen työntekijä Kati Kitti, jonka sydäntä lähellä ovat rekrytointimarkkinointi ja hyvistä kokemuksista rakentuva työantajamaine. Jutun kuva on alunperin täältä.

Miksi ”@lassilatikanoja’s tweets are protected”?

Miksi ”@lassilatikanoja’s tweets are protected”?

Aina silloin tällöin edelleen kuulen sosiaaliseen mediaan menemisen pakosta. ”Kai meidän täytyy mennä, kun siellä muutkin ovat.” Ilman mitään sen perustellumpaa tarvetta tai tavoitetta. Ei. Ei sinne todellakaan tarvitse mennä. Ei varsinkaan puhtaasta menemisen ilosta, sillä miksi tehdä toinen staattinen paikka, jossa tieto vain seisoo? Sitä varten meillä on jo verkkosivut.

Varmaan aika moni tietää, että olen suhteellisen aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Vietän aikaani jossain sosiaalisen median kanavassa päivittäin useampia tunteja. Mikäli päällä on asiakasprojekteja, tunteja kuluu rutkasti enemmän, mikäli hengaan omaksi ilokseni, aikaa menee keskimäärin parisen tuntia. Mitäkö teen?

  • Keskustelen some-tuttujen kanssa
  • Luen verkostoni jakamia kiinnostavia juttuja
  • Jaan itse sisältöä eteenpäin (sekä asiakkaiden että omaani)
  • Katselen/kommentoin/tykkään muiden postauksista
  • Etsin kiinnostavia ja työssä hyödyllisiä lähteitä, henkilöitä, sivustoja jne

Asiakkaamme odottavat meidän tietävän eri sosiaalisten medioiden mahdollisuuksista rekrytointiin ja työnantajakuvan kehittämiseen liittyen. Työmme kannalta on olennaista myös tietää, missä kanavissa kannattaa olla paikalla ja mistä syystä. Sosiaalisen median käyttö on kuin pyöräilyn opettelua (nimimerkillä hyvin ajankohtaista meidän taloudessamme). Jos reitille uskaltautuu vain kerran silloin tällöin, kohtaa vain tylsät alkuvaikeudet yhä uudelleen. Mitä enemmän viitsii polkea ja käyttää aikaa taitojen harjaantumiseen, sitä nopeammin pääsee vauhdin huumaan.

Parasta sosiaalisessa mediassa ovat ehdottomasti verkostot. Vauhdin huuma ei synny siitä, että tykkään kaverin koirakuvasta. Se syntyy siitä, kun tutustun ihmisiin, joita en välttämättä muuten kohtaisi, löydämme yhteisen sävelen, tuotan heille riittävästi arvoa tykkäämällä ja edelleen jakamalla heidän sisältöään, keskustelemalla heidän kanssaan jostain kiinnostavasta aiheesta aamukahvin äärellä ja ennen pitkää huomaan, että he ovat alkaneet niin sanotusti ja vapaasti kääntäen maksamaan vippiään takaisin. Yhtäkkiä minulla on tuhansien seuraajieni lisäksi heidän tuhannet seuraajansa verkostoissani, sisältöni edelleenjakajina, kommentoijina, tykkääjinä.. Nyt ollaan vauhtipyörän päällä.

Kolme asiaa somen käytöstä perustuen puhtaasti omaan monivuotiseen aktiiviseen käyttööni.

#1 Happotestaa someinnostuksesi

Sosiaalisia medioita on ziljoona. Sosiaaliseksi mediaksi kutsutaan nimittäin teknistä alustaa, jonka joku tarjoaa ja jonka sisältö tuotetaan sen käyttäjien toimesta. Voimme opiskella somen käyttöä lukemalla verkosta (tai kirjakaupasta) löytyviä oppaita, mutta senkin ajan voi käyttää menemällä itse valitsemaansa sosiaaliseen mediaan ja ryhtyvänsä käyttämään. Tämä on aika hyvä happotesti, sillä jos käyttäminen tuntuukin tylsältä tai jopa vastenmieliseltä, kertoo se siitä, että teidän (yrityksenne) ei kannata mennä sosiaaliseen mediaan, mikäli siellä aktivoituminen on sinusta kiinni. Passiivisuus somessa on jossain tapauksessa jopa huonompi juttu kuin somesta poispysyminen. Kerran puolelleen voitetut ja sittemmin kadotetut seuraajat on työlästä voittaa uudelleen.

#2 Sosiaalisen median pointti on avoimuus ja läpinäkyvyys

Olin eilen Twitterissä melkein kehumassa LassilaTikanojaa heidän aidosti inspiroivasta markkinoinnistaan. L&T on tehnyt roska-autoista ja roska-autojen kuljettajista hyvin positiivisia tunteita herättävällä tavalla oikeasti coolia. Joku on joskus mielipidevaikuttajaksi minua sanonut, joten ajattelin tehdä L&T:lle palveluksen ja kehua heitä omille verkostoilleni. Asia kun sattuu liittymään omaan genreen eli työnantajakuvamarkkinointiin. Menin @lassilatikanoja Twitter-tilille ja  mitä ihmettä!

LassilaTikanojan tweetit on piilotettu! ”Click follow button to send a follow request

Arvatkaa, mikä tässä mättää eniten? Ajatus siitä, että L&T jotenkin ansaisitsisi minun, sinun tai ylipäätään kenenkään aikaa ja huomiota ja siten L&T:llä olisi vapaus valita, kuka heidän twiittejään seuraa. Jos haluaa luoda yksityisen ryhmän tai keskustelufoorumin, tämä on tietysti vapaa maa. En tiedä, mikä sellaisen pointti voisi olla, kun kyseessä on yrityksen yleisluontoinen viestintäkanava sosiaalisessa mediassa. Onko L&T ”mennyt sosiaaliseen mediaan sinne menemisen vuoksi” happotestaamatta tarkoitusperiään?

Menin tietysti ihmettelemään tätä asiaa Twitterissä, josta se levisi myös Facebookiin ja samaa ihmetteli aika moni muukin. Olen edelleen sitä mieltä, että osa markkinoinnista L&T:llä toimii, osuu ja uppoaa, mutta sosiaalisen median suhteen voisitte ottaa pari kurssia. Sen sijaan, että haluan pyytää teiltä lupaa saadakseni seurata teitä, tuli mieleeni sellainen ajatus, että pitäkää tunkkinne. Minulla ei ole mitään syytä seurata teitä Twitterissä, koska pelkkä seuraaminen ei ole itseisarvo. Haluan ihastua sanomaanne, sisältöönne ja sen jälkeen haluta saada niitä feediini säännöllisesti. Mutta teidän pitää ensin ihastuttaa minut. Ei toisin päin.

Avoimuus. Läpinäkyvyys. Hashtag.

#3 Verkostojen rakentaminen vie aikaa

Minulla on henkilökohtaisesti mennyt yli neljä vuotta sosiaalisen median verkostojeni rakentamiseen. Jokapäiväisen someiluni ansiosta minulla on tuhansia seuraajia eri kanavissa. Hyvin moni seuraajistani auttaa nykyään vapaaehtoisesti ja spontaanisti minua (ja asiakkaitamme) jakamalle edelleen tuottamaani sisältöä. Omille hyvin usein tuhansien seuraajiensa verkostoille, koska hekin ovat laillani olleet hyvin aktiivisia somessa. Edelleen jakaminen on vähän kuin suosittelua. ”Minä pidin tästä jutusta, kannattaa katsoa.”

Se, että tällaiseen tilanteeseen on päästy on edellyttänyt päivittäistä useiden tuntien panostusta sosiaalisiin medioihin, muiden juttujen tykkäämiseen, edelleen jakamiseen ja muille kiinnostavan sisällön tuottamiseen ja tarjoamiseen. Minulle some ei ole ollut vastenmielinen paikka. Päinvastoin, minulle se on sopinut, olen tykännyt ja kokenut saavani siitä riittävästi itselleni vastineeksi.

En edelleenkään ajattele, että minä ansaitsen kenenkään ajan ja mielenkiinnon. Minun tehtäväni on tarjota jatkuvasti kiinnostavaa sisältöä ja auttaa muita ennen kuin uskallan edes toivoa, että joku jeesaisi minua. Mitä enemmän meillä on asiakkaita, sitä enemmän minun täytyy ehtiä tiimini kanssa tuottamaan muutakin kiinnostavaa sisältöä ja avittamaan muita, ettei feedistämme tule ”I want, I need, me-me-me”-linkkitykki. Tämän kanssa tasapainotellaan lähes päivittäin, kun aikaa on pienessä tiimissä ja kasvavassa yrityksessä tosi vähän. (Anteeksi)

Summa summarum. Sosiaalinen media on way beyond, mitä voit edes kuvitella, ellet satu viettämään somessa tunteja päivittäin ja omaamaan laajaa verkostoa, jonka kanssa käyt aktiivista vuoropuhelua. Someen ei todellakaan tarvitse mennä mistään syystä. Menkää someen, jos se yritystänne hyödyttää ja tarjoaa teille hyvän median systemaattiseen vuoropuhelun rakentamiseen. Sitä some on ja siitä sen arvo syntyy. Se ei ole tykityskanava tai piilokanava tai mikään suljettu yhteisö. Eikä sen hyödyt ilmene missään muodossa, jos siellä ollaan passiivisesti yksi linkki kerran kvartaalissa itse julkaisten.

Kenenkään ei tarvitse seurata teitä, ellette te tee seuraamisestanne hyödyllistä ja arvokasta. Some-maailmasta ei nimittäin seurattava ihan heti lopu. Mutta parhaimmillaan siitä on todella paljon hyötyä. Me emme ole kummassakaan yrityksessäni vuosien varrella maksaneet juuri mitään mistään kummankaan yrityksemme markkinoinnista ja silti meidät tiedetään aika laajalti. Somessa kuka tahansa tai mikä tahansa yritys voi olla suuri suunnannäyttäjä ja kiinnostava vuoropuhelija. Somen arvo ei siis ole määrässä vaan laadussa, eikä sinussa ja minussa, vaan kaikissa niissä muissa ihmisissä, jotka saattavat viestisi tavoittaa siksi, että sinä tai minä olemme tehneet toisillemme palveluksia auttamisen halusta. Ottakaa siitä ilo irti!

****

Jatkokommentointia 12.6.2014

Tästä #lassilatikanoja-osiosta käytiin keskustelua Twitterissä. Muutama hyvä pointti siihen liittyen, jotka on luonnollisesti avoimuuden vuoksi tärkeä lisätä tähän:

  • Jos ei olisi sokea, näkisi, että profiilissa on sanottu tilin aukeavan kesällä
  • Jos hoksaisi ottaa kaiken irti sosiaalisen median suomasta spontaaniudesta, tiliä ei välttämättä tarvitsisi ilmoittaa avattavaksi vasta kesällä. Sen kuin vaan twiittaa.
  • Jos ei ole tunnettu pörssiyhtiö, ei välttämättä hiffaa, että yrityksen twitternimi voidaan pölliä, ellei sitä ole otettu käyttöön.
  • Toiset nyt vaan halua suunnitella huolellisesti strategioineen päivineen sosiaalisessa mediassa toimimista, toiset vaan ottaa ja toimii.
  • Pörssiyhtiön tietysti täytyy miettiä tarkemmin, mitä suustaan päästää, mutta toisaalta, olen sitä mieltä, että sellaiseen ei kannata kuitenkaan jumiutua.

Siksipä mulla onkin ilmainen vinkki Lassila Tikanojalle: Teillä on oikeasti ihan mieletön tuo raaka-aineautojen kyljessä oleva mainonta. Se on todella inspiroiva ja olette sillä onnistuneet tekemään roska-autonkuskeista pikkupoikien idoleja. Se on erittäin ”clever”, as they say in England. Miksi ette nyt vaan rohkaistuisi avaamaan sitä Twitter-tiliänne ja alkaisi jakamaan noita huikeita kylkikuvia ja niihin liittyviä tarinoita? Joku kiva kisa mukaan ja hups, tilinne seuraajamäärä olisi saattanut siihen kultaiseen kesään mennessä kasvaa mukavasti. Nyt on jo kesä, eli milloinkas meinaatte avautua meille?