Potentiaalinen työntekijä ja potentiaalinen asiakas kasvuyritykselle yhtä tärkeät

Potentiaalinen työntekijä ja potentiaalinen asiakas kasvuyritykselle yhtä tärkeät

Potentiaalinen työntekijä ja potentiaalinen asiakas kasvuyritykselle yhtä tärkeät

Tänään on keskusteltu Digitalistien Facebook-ryhmässä yrityskulttuurista sekä työnantajamielikuvasta.

Katri kommentoi Facebookissa tällä jutulla varustettuna: ”Yritykset kokevat hankalaksi miettiä ja konkretisoida asiakasarvoja ja hyötyjä ja viestiä niitä, vaan niitä helpompi keino on lähteä viestimään ”meillä on täällä kaikilla kivaa ja hyvä fiilis.”

Linkin takana olevassa jutussa Katri kirjoittaa työnantajakuvasta seuraavaa:

Työnantajamielikuvaan uskovat ja sitä rakentavat ovat lähteneet rakentamaan viestiä hyvän työpaikan maineen varaan. Toisaalta usein asiakkaille kohdistuva puhe jää muodostamatta ja miettimättä. Uskallan väittää, että työnantajamielikuva on helpompi rakentaa kuin arvopohjainen puhe asiakkaille. Testaa: valitse joku yritys, joka sinulle edustaa hyvän työnantajamaineen johtotähteä. Paljonko vaikkapa yrityksen verkkopalvelussa puhutaan asiakkaille tuotetusta hyödystä ja paljonko (prosentuaalisesti) yrityksestä itsestään? Entä, onko kellään asiakasyhteisöä rakenteilla? Kolmanneksi, työnantajamielikuva ei välttämättä ole markkinoinnin valttikortti kansainvälisessä kisassa kun ollaan rinta rinnan globaalien jättien rinnalla.

Yhdyn Katrin jutun muuhun sisältöön, paitsi tähän lainaamaani. Pidän nimittäin työnantajamielikuvan rakentamista ihan yhtä tärkeänä dialogina, myös kansainvälisesti pätevänä kuin dialogia asiakkaiden kanssa. Ennen yrittäjäksi ryhtymistäni työskentelin asian parissa nopeasti kansainvälistyneessä B2B-palveluyhtiössä. Suurimpia ongelmia uusia toimipaikkoja ulkomaille avatessa oli osaavan väen löytäminen ja houkutteleminen. Ilman tätä populaa ei olisi syntynyt yhtään B2B-tapahtumaa kohdemaiden päättäjille. Yksi suurimmista vipuvälineistä meille olikin aikanaan nimenomaan Great Place to Work -tutkimuksessa menestyminen myös Eurooppa-tasolla. Useamman kuin kerran muihin maihin palkatut työntekijät kertoivat hakeneensa tuntemattomaan yhtiöön nimenomaan tämän meriitin ansiosta. He kokivat, että tuntemattomassa yhtiössä täytyi olla jotain, kun sillä tällainen merittii oli.

Tässä [työnantajakuvan ja yrityskulttuurin] epäilyssä kiteytyy juuri se perimmäinen ongelma: ne, jotka yrityksessä osavaat dialogia rakentaa (markkinointi ja viestintä) tuppaavat vähättelemään tämän osa-alueen merkitystä. On kuitenkin just eikä melkein niin, että potentiaalinen työntekijä on kasvuyritykselle aivan yhtä tärkeä asiakas, kuin se maksava asiakas. Erityisesti asiantuntijapainotteisissa yrityksissä merkitys korostuu, sillä koko asiakassuhde rakentuu sen työntekijän ällin, osaamisen ja innostuksen varaan.

Jos yritys on haluamansa osaajakohderyhmän keskuudessa tuntematon, hajuton ja mauton, sen on kovin vaikea houkutella todellista talenttia. Puhumattakaan siitä, jos työntekijäkokemus sakkaa ja yrityksellä on huono kaiku työnhakijakunnassa. Työnantajamielikuva tahi yrityskulttuuri ei ole illuusioita ja keksittyjä tarinoita, vaan oikeita, aitoja, autenttisia entisten ja nykyisten työntekijöiden kokemuksia. Yritäpä siinä houkutella asiakkaita takaisin tai ylipäätään kaupoille ilman uskottavuutta ja sitä dialogia. Pätee yhtälailla työntekijöihin. Minusta valta-osaa markkinoinnin ja viestinnän ammattilaisia on todella vaikea saada kiinnostumaan työnantajakuvan kehittämisestä, vaikka heillä olisi päät HR:n kanssa yhteen laitettuaan sille valtavasti annettavaa. 

*Lue seuraavaksi: Mitäs hapatusta tämä naminami on? 

About the Author