Houkutteleva työnantajamaine vaikuttaa keskeisesti yrityksen menestykseen. Hyvä työnantajamaine on myös strateginen valinta. Varsin harva toimitusjohtaja tätä hiffaa. Hyvä maine on kuin kärpäspaperi, joka houkuttelee puoleensa sekä parhaat tekijät että parhaiden tekijöiden panoksesta ja intohimosta kiinnostuneet asiakkaat.
Työnantajakuva ei missään nimessä ole brändin kuvantamisesta lähtevä asia. Puhutaan mieluummin kokemuksista, jotka johtavat maineeseen, josta ennen pitkää syntyy tai ei synny houkuttelevaa brändiä.
Kokemukset taas syntyvät kaikista niistä virallisista ja epävirallisista, huomioiduista ja epähuomioissa tarjotuista kokemuksista, joita me organisaation ihmiset kaikilla tasoilla ja kaikissa tilanteissa välitämme. Strategiseksi tämän homman tekee se, että kokemuksen tuottaminen on aina valinta. Voin päättää, miten toimin. Vahvassa yrityskulttuurissa valintoja tehdään yrityksen etiikan, arvomaailman ja mission sekä vision ohjaamina. Johto näyttää omilla valinnoillaan esimerkkiä siitä, mikä on yleisesti sallittua, hyväksyttyä ja mitä mieltä asioista saa olla.
Olennaista ei ole miettiä, miten hoidamme ne kohtaamiset, joissa meillä on oma lehmä ojassa, vaan miten hoidamme ne kohtaamiset, joissa tarve on ensisijaisesti vastapuolella.
Työnantajamaine ei ole irrallaan yritysmaineesta. Case Marimekko on hyvä esimerkki. Tänä syksynä Marimekko on kerta toisensa jälkeen kompastellut negatiivisen julkisuuden kuoppiin. Kukaan ei tosiasiallisesti tiedä, missä mättää, mutta #kopiontigateja nousee kuin sieniä sateella. Tulee mieleen, että yrityskulttuurilla ja eettisillä arvoilla on tämän sopan kanssa tekemisistä. Johdon tehtävänä on kaakeloida yrityskulttuuriin haluamansa toimintatavat ja arvot. Onko Marimekon valinnat suora johdanto omistavan johdon arvomaailmasta? Miksi suomalaisten rakastaman instituution annetaan kuraantua ilman, että asiaan puututaan tuimasti?
Julkisuuden kurakakut vaikuttavat työntekijöiden ylpeyteen ennen pitkään. Kehtaanko enää sanoa olevani tässä yrityksessä töissä? Joudunko selittelemään kaikissa kohtaamisissa työnantajani mediapauhetta? Miten se vaikuttaa minun motivaatiooni ja sitoutumiseeni? Minkälaisia päätöksiä uskallan enää tehdä työssäni, ettei niistä seuraa ongelmia? Mitä ihmettä tässä puljussa oikein tapahtuu?! Voi toki olla, että marimekkolaisilla on kaikki hyvin. Mutta siinä tapauksessa ihmettelen, miksi porukka ei nouse barrikaadeille tekemään loppua tälle ulkopuoliselle puukkojen viuhunnalle.
Kohtaamisstrategian tulisi pitää sisällään käsitys siitä, että ihmiset haluavat, tarvitsevat ja rakastavat vilpittömyyttä, aitoutta, nöyryyttä ja välittämistä. Oli minun tarpeeni ja kiinnostuksen tasoni mikä tahansa, yhdessä sovitut pelisäännöt kohtaamistilanteisiin tukevat houkuttelevan maineen kehittymistä pitkäkestoisesti. Koskaan kun ei tiedä, mitä minä seuraavaksi tarvitsen ja kuka minua on valmiina silloin auttamaan.
Evento-lehdessä julkaistiin aihetta liippaava, saman otsikkoinen kolumnini alkusyksystä
